Päivä kerrallaan säässä kuin säässä.

Homo ja alkoholisti yksi ja sama

 

Homoihin ja alkoholisteihin on suhtauduttu samalla tavalla.Kumpaakaan ryhmää ei laajemman yleisön taholta ole ymmärretty.Heitä on halveksittu ja pidetty sairaina epäihmisinä vailla ihmisarvoa.Tämä on väärin.

Sillä kumpikaan ryhmä-ei alkoholistit, eikä homot-ole valinneet sitä mitä he ovat,sillä itse luonto määrää ominaisuutemme ja joidenkin kohdalla luonto tekee poikkeuksen.Joistakin tule alkohlisteja ja joistakin tulee homoja tahtoi tai ei.Joistakin tulee näitä molempia.

Haluan tässä kirjoituksessani puhua enemmän alkoholismista,koska alkoholismi on sairaus ja ansaitsee sen tähden enemmän huomiota.Homoista en tahdo oikeastaan tämän enempää mainita muuta kuin toivottaa onnea ja itsensä hyväksyntää,koska homous ei ole sairaus.Ei enää.

Sairas alkoholistikin pääsee tuskastaan,syyllisyydentunnoistaan,häpeästään ja peloistaan kun tajuaa olevansa sairas.Sairaudesta ei voi ketään tuomita-ei edes alkoholistia.Tieto siitä,että  jokin on pahasti vialla ja syyn puuttuminen johtaa inhimilliseen tragediaan,olemassaolon tuskaan.Usein juova alkoholisti sairastuttaa raittiit perheenjäsenensäkin ympärillään henkisesti.Läheisetkään eivät ymmärrä sairauden todellista luonnetta ja alkoholistin voimattomuutta alkoholiin nähden.Perhe sairastuu tunnelukkoihin ja epätoivoon,häpeään.Riidellään paljon.Yhteenotot ovat pelkkää rajua tunnetta ja niistä puuttuu rationaalisuus ts.kyky asialliseen kommunikointiin.

'Alkoholisti yrittää viimeiseen asti pitää kulissit kunnossa mutta unikaan ei tule ilman viinaa.Töissä väännetään väkipakolla.Paradoksaalista on sekin,että alkoholisti ei myönnä olevansa alkoholin orja.Verukkeet on monet.Mutta mähän käyn töissä jne.lääkäriltäsaa nappeja joiden avulla voi jatkaa juomista.

Lopussa-kun pohja on tullut vastaan ja elämä on muodostunut sellaiseksi,ettei alkoholisti omin voimin kykene selviytymään-on vielä yksi mahdollisuus selviytyä.Myöntää joutuneensa perin pohjin tappiolle kuningas alkoholille.Nöyrtyä ja myöntää voimattomuus.Hakea apua.Ne tuhoutuvat,jotka uppiniskaisesti vielä sairasvuoteellakin maksa paskana kieltävät olevansa alkoholisteja.Ja paradoksaalista kyllä suurin osa on juuri näitä.akoholistin elämä on tuhat kertaa tuskasempaa kuin homoutensa kanssa kamppailevan.Jos olisi pakko valita,niinennemmin olisin homo kuin alkoholisti.Mutta en ole näitä kumpaakaan.Onneksi.

Loppukaneetti : 

Alkoholi käyttäytyy fysiologisesti alkoholistin kehossa-mukaanlukien ennenkaikkea aivot-normaaliväestöstä poikkeavalla tavalla.

Joku voi kuolla ampiaisen pistoon tai olla jollekin kemikaalille niin allerginen,että on välittömässä kuolemanvaarassa.Tällaisen henkilön fysiologia on poikkeavaa.

SE on vaan niin pirun vaikeaa suurelle massalle käsittää,että alkoholistilla on tämä poikkeavuus,jota hän ei itse ole valinnut.Niin kuin ei homoksikaan tulla tekemällä valinta.

Alkoholismi on sairaus.Sairaudesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ja häpeää kun sen oivaltaa.Diagnoosi on tehtävä itse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Jari Vuorinen

Raamatussa seisoo,että seurakunta ei kuulu juomareille.Tästä huolimatta alkoholistit saavat mennä naimisiin ja perustaa perheen jolle tulee alkoholismin vuoksi vakavia sosioekonomisia vaikeuksia.

Entäs homot sitte,saisko he esim.adoptoida perustaakseen perheen.

Se laki tekee tuloaan.Se tasa-arvoinen avioliittolaki.

Toimituksen poiminnat